Helsingin
yliopistossa aloitetussa tutkimuksissa selvitetään yhteistyössä Helsingin
tanssiopiston kanssa, miten lapsuuden tanssiharrastus vaikuttaa aivojen ja
kognitiivisten taitojen kehittymiseen.
--------------------------------
Tanssiminen ja tanssista nauttiminen ovat maailmanlaajuisia
ilmiöitä. Tanssiin liittyy musiikillisuuden, kehonhallinnan ja estetiikan
lisäksi myös voimakkaan sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen puoli. Tanssilla voidaan
kommunikoida monimutkaisia tunteita ja ajatuksia, ja sen voima voi yhdistää
pariskuntia, tuntemattomia henkilöitä ja suuria ihmisjoukkoja. Tanssi vaatii
harrastajalta monipuolisesti motorisia ja kognitiivisia taitoja, mikä näkyy
myös aivojen tasolla. Tutkimuksissa nähdäänkin selviä eroja ammattitanssijoiden
ja ei-tanssijoiden aivojen rakenteessa ja toiminnassa. Siitä ei kuitenkaan
vielä ole selvyyttä, miten tanssin harrastaminen vaikuttaa aivojen
kehittymiseen ja erilaisten kognitiivisten taitojen oppimiseen lapsuudessa. Helsingin
yliopistossa aloitetussa tutkimuksissa selvitetään yhteistyössä Helsingin
tanssiopiston kanssa, miten lapsuuden tanssiharrastus vaikuttaa aivojen ja
kognitiivisten taitojen kehittymiseen.
Tanssiminen aktivoi aivoja laajasti. Jopa yksinkertainenkin
tanssillinen liike aktivoi monimutkaisia aivoalueiden verkostoja ja prosesseja,
jotka liittyvät liikkeen tuottamiseen, tilan hahmottamiseen, koordinaatioon ja
rytmin havaitsemiseen[1]. Tanssi myös haastaa oppimista
monella tavalla. Tanssi vaatii muun muassa hyvää tasapainoa, monimutkaisten
liikesarjojen oppimista, tarkkaa rytmikorvaa ja mielikuvaharjoittelua.
Ammattitanssijoilla nämä motoriset ja kognitiiviset toiminnot ovatkin tehostuneita
(katsausartikkeli,[2]).
Tanssin vaikutukset aivoihin näkyvät myös rakenteellisella
tasolla. Tanssiin liittyvä intensiivinen tasapainoharjoittelu on yhdistetty
muutoksiin syvissä aivojen osissa[3]. Ammattitanssijoilla
on havaittu myös ei-tanssijoita pienempiä harmaan aineen tilavuuksia aivojen
motorisissa osissa, mikä kertoo motoristen toimintojen tehostumisesta [4].
Tanssin avulla voidaan tutkia myös sosiaalista kognitiota
eli toisten tunteiden havaitsemista ja ymmärtämistä sekä muuta
vuorovaikutukseen liittyvää ajattelutoimintaa[5]. Tutkimuksissa on
nähty, että tanssijoiden aivot reagoivat voimakkaammin tuttuihin liikkeisiin
kuin ei-tanssijoiden aivot[6], mikä puhuu sen
puolesta että tanssiharrastus voisi muokata liikkeen havaitsemiseen liittyviä
aivomekanismeja. Myös muitakin kuin liikkeen käsittelyyn liittyviä
toiminnallisia eroja tanssijoiden ja ei-tanssijoiden aivojen välillä löytyy;
esimerkiksi luova ajattelu ja improvisoidun tanssin kuvittelu aiheuttavat
tanssijoiden aivoissa erilaista aktiviteettia kuin ei-tanssijoiden aivoissa [7].
Monipuolisten vaikutustensa vuoksi tanssia on alettu
hyödyntää esimerkiksi dementian kuntoutuksessa[8]. Tanssi voi hyödyttää
myös terveitä vanhuksia: eräässä tutkimuksessa nähtiin vain kuuden kuukauden
tanssi-intervention jälkeen parannusta muun muassa motoriikassa sekä
reaktionopeudessa[9].
Tanssijoiden ja ei-tanssijoiden väliset aivojen
toiminnalliset tai rakenteelliset erot eivät kuitenkaan välttämättä kerro
siitä, että aivot ovat muokkautuneet harjoittelun myötä. Voihan olla että
tanssijoiksi päätyvät sellaiset yksilöt, joilla nämä toiminnot ovat syntyjään
tehostuneita. Tämän vuoksi Helsingin yliopistossa on yhteistyössä Helsingin
tanssiopiston kanssa alettu tutkia lapsuudenaikaisen tanssiharrastuksen
vaikutuksia aivojen ja sosio-kognitiivisten taitojen kehitykseen. Alustavien,
vielä julkaisemattomien tulosten mukaan tanssiharrastuksen kesto oli
positiivisesti yhteydessä suoriutumiseen mielenteorian testissä – eli mitä
pidempään lapsi oli harrastanut tanssia, sitä paremmin hän pärjäsi testissä,
jossa mitattiin toisten tunteiden havaitsemista ja ymmärtämistä. Aiemmin onkin
ehdotettu, että sensomotorinen harjoittelu voisi vaikuttaa toisten toiminnan ymmärtämiseen
liittyviin aivomekanismeihin[10]. Tanssiharrastuksen
kesto oli myös negatiivisesti yhteydessä virheiden määrään itsekontrollia
mittaavassa testissä – eli mitä pidempään lapsi oli harrastanut tanssia, niin
sitä vähemmän virheitä hän teki testissä. Iän vaikutus oli kummassakin
tapauksessa kontrolloitu.
Tutkimusaineiston analyysit jatkuvat, ja seuraavaksi on
tarkoitus selvittää tarkemmin näiden taitojen muutosta ajan myötä,
kausaalisuutta, sekä katsoa liikkeen havaitsemiseen liittyvien mekanismien kehitystä.
Tanssista nauttiminen on joka tapauksessa tärkeä osa monien ihmisten
jokapäiväistä elämää ja sen hyvää tekevä vaikutus havaitaan helposti.
Tutkimustiedon avulla voimme ehkä syvemmin ymmärtää tanssin voimaa ja sitä,
minkä mekanismien kautta tanssin monipuoliset vaikutukset syntyvät.
Suuret kiitokset tähänastisesta Helsingin tanssiopistolle ja
kaikille tutkimukseen osallistuneille perheille!
Lisätietoja: Katri Saarikivi, katri.saarikivi@helsinki.fi
[1] Brown, S., Martinez, M. J., & Parsons, L. M. (2006). The neural basis
of human dance. Cerebral
cortex, 16(8),
1157-1167.
[2] Bläsing, B., Calvo-Merino, B., Cross, E. S., Jola, C., Honisch, J., &
Stevens, C. J. (2012). Neurocognitive control in dance perception and
performance. Acta psychologica, 139(2), 300-308.
[3] Hüfner, K., Binetti, C., Hamilton, D. A., Stephan, T., Flanagin, V. L.,
Linn, J., ... & Brandt, T. (2011). Structural and functional plasticity of
the hippocampal formation in professional dancers and slackliners. Hippocampus,
21(8), 855-865.
[4] Hänggi, J., Koeneke, S., Bezzola,
L., & Jäncke, L. (2010). Structural neuroplasticity in
the sensorimotor network of professional female ballet dancers. Human brain
mapping, 31(8), 1196-1206.
[5] Sevdalis, V., & Keller, P. E. (2011). Captured by
motion: Dance, action understanding, and social cognition. Brain and
cognition,
77(2), 231-236.
[6] Calvo-Merino, B., Glaser, D. E., Grèzes, J., Passingham, R. E., &
Haggard, P. (2005). Action observation and acquired motor skills: an
FMRI study with expert dancers. Cerebral cortex, 15(8),
1243-1249.
[7] Fink, A.,
Graif, B., & Neubauer, A. C. (2009). Brain correlates underlying creative
thinking: EEG alpha activity in professional vs. novice dancers. NeuroImage,
46(3), 854-862.
[8] Guzmán‐García, A. H. J. C., Hughes,
J. C., James, I. A., & Rochester, L. (2013). Dancing as a psychosocial
intervention in care homes: a systematic review of the literature. International
journal of geriatric psychiatry, 28(9), 914-924.
[9] Kattenstroth, J. C., Kalisch, T., Holt, S., Tegenthoff, M., & Dinse, H.
R. (2013). Six months of dance intervention enhances postural, sensorimotor,
and cognitive performance in elderly without affecting cardio-respiratory
functions. Frontiers in
aging neuroscience, 5.
[10] Catmur, C. (2013). Sensorimotor learning and the ontogeny of the mirror
neuron system. Neuroscience letters, 540, 21-27.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti