tiistai 15. huhtikuuta 2014

Tutkimus lapsuuden tanssiharrastuksen vaikutuksesta aivojen ja kognitiivisten taitojen kehittymiseen


Helsingin yliopistossa aloitetussa tutkimuksissa selvitetään yhteistyössä Helsingin tanssiopiston kanssa, miten lapsuuden tanssiharrastus vaikuttaa aivojen ja kognitiivisten taitojen kehittymiseen. 

--------------------------------
Tanssiminen ja tanssista nauttiminen ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä. Tanssiin liittyy musiikillisuuden, kehonhallinnan ja estetiikan lisäksi myös voimakkaan sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen puoli. Tanssilla voidaan kommunikoida monimutkaisia tunteita ja ajatuksia, ja sen voima voi yhdistää pariskuntia, tuntemattomia henkilöitä ja suuria ihmisjoukkoja. Tanssi vaatii harrastajalta monipuolisesti motorisia ja kognitiivisia taitoja, mikä näkyy myös aivojen tasolla. Tutkimuksissa nähdäänkin selviä eroja ammattitanssijoiden ja ei-tanssijoiden aivojen rakenteessa ja toiminnassa. Siitä ei kuitenkaan vielä ole selvyyttä, miten tanssin harrastaminen vaikuttaa aivojen kehittymiseen ja erilaisten kognitiivisten taitojen oppimiseen lapsuudessa. Helsingin yliopistossa aloitetussa tutkimuksissa selvitetään yhteistyössä Helsingin tanssiopiston kanssa, miten lapsuuden tanssiharrastus vaikuttaa aivojen ja kognitiivisten taitojen kehittymiseen. 

Tanssiminen aktivoi aivoja laajasti. Jopa yksinkertainenkin tanssillinen liike aktivoi monimutkaisia aivoalueiden verkostoja ja prosesseja, jotka liittyvät liikkeen tuottamiseen, tilan hahmottamiseen, koordinaatioon ja rytmin havaitsemiseen[1]. Tanssi myös haastaa oppimista monella tavalla. Tanssi vaatii muun muassa hyvää tasapainoa, monimutkaisten liikesarjojen oppimista, tarkkaa rytmikorvaa ja mielikuvaharjoittelua. Ammattitanssijoilla nämä motoriset ja kognitiiviset toiminnot ovatkin tehostuneita (katsausartikkeli,[2]). 

Tanssin vaikutukset aivoihin näkyvät myös rakenteellisella tasolla. Tanssiin liittyvä intensiivinen tasapainoharjoittelu on yhdistetty muutoksiin syvissä aivojen osissa[3]. Ammattitanssijoilla on havaittu myös ei-tanssijoita pienempiä harmaan aineen tilavuuksia aivojen motorisissa osissa, mikä kertoo motoristen toimintojen tehostumisesta [4]

Tanssin avulla voidaan tutkia myös sosiaalista kognitiota eli toisten tunteiden havaitsemista ja ymmärtämistä sekä muuta vuorovaikutukseen liittyvää ajattelutoimintaa[5]. Tutkimuksissa on nähty, että tanssijoiden aivot reagoivat voimakkaammin tuttuihin liikkeisiin kuin ei-tanssijoiden aivot[6], mikä puhuu sen puolesta että tanssiharrastus voisi muokata liikkeen havaitsemiseen liittyviä aivomekanismeja. Myös muitakin kuin liikkeen käsittelyyn liittyviä toiminnallisia eroja tanssijoiden ja ei-tanssijoiden aivojen välillä löytyy; esimerkiksi luova ajattelu ja improvisoidun tanssin kuvittelu aiheuttavat tanssijoiden aivoissa erilaista aktiviteettia kuin ei-tanssijoiden aivoissa [7].
Monipuolisten vaikutustensa vuoksi tanssia on alettu hyödyntää esimerkiksi dementian kuntoutuksessa[8]. Tanssi voi hyödyttää myös terveitä vanhuksia: eräässä tutkimuksessa nähtiin vain kuuden kuukauden tanssi-intervention jälkeen parannusta muun muassa motoriikassa sekä reaktionopeudessa[9].

Tanssijoiden ja ei-tanssijoiden väliset aivojen toiminnalliset tai rakenteelliset erot eivät kuitenkaan välttämättä kerro siitä, että aivot ovat muokkautuneet harjoittelun myötä. Voihan olla että tanssijoiksi päätyvät sellaiset yksilöt, joilla nämä toiminnot ovat syntyjään tehostuneita. Tämän vuoksi Helsingin yliopistossa on yhteistyössä Helsingin tanssiopiston kanssa alettu tutkia lapsuudenaikaisen tanssiharrastuksen vaikutuksia aivojen ja sosio-kognitiivisten taitojen kehitykseen. Alustavien, vielä julkaisemattomien tulosten mukaan tanssiharrastuksen kesto oli positiivisesti yhteydessä suoriutumiseen mielenteorian testissä – eli mitä pidempään lapsi oli harrastanut tanssia, sitä paremmin hän pärjäsi testissä, jossa mitattiin toisten tunteiden havaitsemista ja ymmärtämistä. Aiemmin onkin ehdotettu, että sensomotorinen harjoittelu voisi vaikuttaa toisten toiminnan ymmärtämiseen liittyviin aivomekanismeihin[10]. Tanssiharrastuksen kesto oli myös negatiivisesti yhteydessä virheiden määrään itsekontrollia mittaavassa testissä – eli mitä pidempään lapsi oli harrastanut tanssia, niin sitä vähemmän virheitä hän teki testissä. Iän vaikutus oli kummassakin tapauksessa kontrolloitu. 

Tutkimusaineiston analyysit jatkuvat, ja seuraavaksi on tarkoitus selvittää tarkemmin näiden taitojen muutosta ajan myötä, kausaalisuutta, sekä katsoa liikkeen havaitsemiseen liittyvien mekanismien kehitystä. Tanssista nauttiminen on joka tapauksessa tärkeä osa monien ihmisten jokapäiväistä elämää ja sen hyvää tekevä vaikutus havaitaan helposti. Tutkimustiedon avulla voimme ehkä syvemmin ymmärtää tanssin voimaa ja sitä, minkä mekanismien kautta tanssin monipuoliset vaikutukset syntyvät.


Suuret kiitokset tähänastisesta Helsingin tanssiopistolle ja kaikille tutkimukseen osallistuneille perheille!

Lisätietoja: Katri Saarikivi, katri.saarikivi@helsinki.fi



[1] Brown, S., Martinez, M. J., & Parsons, L. M. (2006). The neural basis of human dance. Cerebral cortex, 16(8), 1157-1167.
[2] Bläsing, B., Calvo-Merino, B., Cross, E. S., Jola, C., Honisch, J., & Stevens, C. J. (2012). Neurocognitive control in dance perception and performance. Acta psychologica, 139(2), 300-308.
[3] Hüfner, K., Binetti, C., Hamilton, D. A., Stephan, T., Flanagin, V. L., Linn, J., ... & Brandt, T. (2011). Structural and functional plasticity of the hippocampal formation in professional dancers and slackliners. Hippocampus, 21(8), 855-865.
[4] Hänggi, J., Koeneke, S., Bezzola, L., & Jäncke, L. (2010). Structural neuroplasticity in the sensorimotor network of professional female ballet dancers. Human brain mapping, 31(8), 1196-1206.
[5] Sevdalis, V., & Keller, P. E. (2011). Captured by motion: Dance, action understanding, and social cognition. Brain and cognition, 77(2), 231-236.
[6] Calvo-Merino, B., Glaser, D. E., Grèzes, J., Passingham, R. E., & Haggard, P. (2005). Action observation and acquired motor skills: an FMRI study with expert dancers. Cerebral cortex, 15(8), 1243-1249.
[7] Fink, A., Graif, B., & Neubauer, A. C. (2009). Brain correlates underlying creative thinking: EEG alpha activity in professional vs. novice dancers. NeuroImage, 46(3), 854-862.
[8] GuzmánGarcía, A. H. J. C., Hughes, J. C., James, I. A., & Rochester, L. (2013). Dancing as a psychosocial intervention in care homes: a systematic review of the literature. International journal of geriatric psychiatry, 28(9), 914-924.
[9] Kattenstroth, J. C., Kalisch, T., Holt, S., Tegenthoff, M., & Dinse, H. R. (2013). Six months of dance intervention enhances postural, sensorimotor, and cognitive performance in elderly without affecting cardio-respiratory functions. Frontiers in aging neuroscience, 5.
[10] Catmur, C. (2013). Sensorimotor learning and the ontogeny of the mirror neuron system. Neuroscience letters, 540, 21-27.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti