torstai 27. helmikuuta 2014

Esiintymismatka Tarttoon 21.–23.2.2014


Vasemmalta: Ruusa, Julia, Kira ja Nasa.

Neljä ylimmän erikoiskoulutusluokan oppilasta, Nasa Abibo Baptista Baldè, Kira Hilli, Julia Holmèn ja Ruusa Vuori vierailivat esiintyjinä 21.2.-23.2.2014 opiston tarttolaisen ystävyyskoulun Ida Dance Schoolin 20-vuotisjuhlassa. Matkanjohtajana toimi opiston rehtori Leila Sillantaka. Koulujen välinen ystävyyskoulutoiminta on käynnistynyt jo vuonna 1995. Vierailuja on tehty puolin ja toisin melko tiheään, joten kokemusta asioiden hoidosta on karttunut ja hienosti toimivat tämänkin matkan järjestelyt.

Kauan ja hartaasti odottamamme matka pääsi alkamaan perjantaiaamuna 21.2. laivan lähtiessä kohti Tallinnaa. Pikaisen lounaan jälkeen jatkoimme sitten autolla Tallinnasta kohti Tarttoa. Parin sadan kilometrin ajomatka tihkusateessa ja loputtomien tasaisten peltoaukeiden halki oli pitkä ja puuduttava, mutta vaivan arvoinen.

Tartossa meidät majoitettiin tanssivien tarttolaisten nuorten perheisiin, jotka mielestämme olivat aivan ihania. Vastaanotto oli lämmin ja huolenpito ylenpalttista. 

Lauantaiaamuna olivat näyttämöharjoituksemme Vanemuine-teatterin konserttisalin lavalla, joka on todella iso.  Ammattitaitoisen teknisen henkilökunnan ansioista kaikki kahdeksan numeroamme saatiin harjoitelluiksi ja tekniikaltaan valmiiksi 45 minuutissa. 


Muina vieraina konserttiin osallistui oppilaita Tallinnan ja Riian balettikouluista, Oslo ballethoegskolenista ja Genoa Russian ballet Collegesta. Ida Dance Schoolin oppilaat olivat kaikki mukana ja myös joitakin koulun entisiä, nyt jo ammatissa toimivia oppilaita oli saapunut esiintymään juhlaan. Muista vierailijoista näimme osan heidän näyttämöharjoituksissaan ja loput pukuhuoneemme edustalla sijaitsevasta isosta monitorista.

Osuutemme konsertista sujui mukavasti. Kahdeksansataapäinen täysi sali yleisöä eli mukana ja palkitsi esiintyjät runsain aplodein, tarttolaiset tietenkin kaikkien anteliaimmin. Paljon ammattiväkeä oli saapunut katsomaan näytöstä myös Tallinnasta.  Kukin meistä esitti kaksi numeroa, yhden klassisen variaation ja yhden neoklassisen soolon. Järjestäjät ja isäntäperheemme palkitsivat esityksemme kukin ja lahjoin. Näytöksen jälkeen osallistuimme vielä jälkitilaisuuteen teatterin yhteydessä sijaitsevassa ravintolassa. Pienet ja suuret tanssijat tuhosivat halulla tarjotut voileivät ja jättimäisen balettitossuin koristellun kakun.

Vasemmalta: Ida Dance Schoolin pääopettaja Alla Lilleorg sekä Tallinan Balettikoulun opettajat Tamara Kõrreveski, Marina Volkova ja Ljudmila Kirš.
Sunnuntai-iltana Katajanokalle palasi väsynyt, mutta kokemuksistaan onnellinen esiintyjäjoukko. Tuntui kuin olisimme olleet poissa kokonaisen viikon emmekä vain pari päivää. Matka oli antoisa ja palkitseva. 






tiistai 18. helmikuuta 2014

Tanssiopiston balettitunti Huomenta Suomi ohjelmassa!



MTV:n aamuohjelma Huomenta Suomi vieraili tanssiopiston balettitunnilla alkuvuodesta. Toimittaja Raakel Lignell kävi kokeilemassa baletin alkeistuntia Kasarmitorin studioilla, Christina Tuurnan keskiviikon 22.1.2014 käynnistyneellä alkeet 1 tunnilla. Ryhmän oppilailla oli tuolloin toinen balettituntinsa.

Vierailu MTV Katsomossa: http://www.mtvkatsomo.fi/?progId=309687

maanantai 17. helmikuuta 2014

Tunnelmia Kajaanin koreografiakatselmuksesta


Kajaani Tanssii - Uudet Tanssit koreografiakatselmukseen 7.-9.2.2014 osallistui Helsingin tanssiopistosta 52 oppilaan ja huoltajan ryhmä täyttäen iloisella energiallaan yhden kokonaisen junavaunun.

Mukaan katselmukseen pyrki 181 numeroa ja videoiden perusteella tästä joukosta valittiin tapahtumaan 42 upeaa esitystä. Arvioijina katselmuksessa toimivat taiteilijaprofessori Pirjo
Yli-Maunula, sanomalehti Kalevan teatteri- ja kulttuurikriitikko Eeva Kauppinen, tanssija ja tanssiteatteri Minimin taiteellinen johtaja Antti Lahti sekä Kajaanin museon johtaja, tanssinharrastaja Antti Mäkinen.

Katselmuksessa palkittiin useita Helsingin tanssiopiston numeroita: Marianne Rouhiaisen Kivi, Anandah Konosen Silbando ja 12–14-vuotiaiden oppilaitten oma koreografia Soittorasia. Onnittelut koreografeille ja tanssijoille!

Kainuun sanomien lukijapalstan kommentti kiteyttää tapahtuman hengen: ”Kajaani Tanssii -tapahtuman koreografiat osuivat suoraan sieluun. Nuorilla tanssijoilla oli ihana into, mahtava ideointi ja valtava energia!”

Kotiin Helsinkiin palasikin väsynyt, mutta sydän täynnä elämyksiä oleva joukko.
Tässä tunnelmia matkan varrelta:
 
13–15-vuotiaiden erikoiskoulutusluokan ”Hyrrät” pitkällä matkalla Kajaaniin.

Näin viuhahtaa ponnari, kun ylin erikoiskoulutusluokka valmistautuu esittämään kaksi numeroa: Anandah Konosen Silbandon ja Vera Lapitskayan (Dis)orderin.


Lämmittelyä rehtorin valvovan silmän alla.

Ylin erikoiskoulutusluokka tanssii Anandah Konosen Silbando koreografian palkinnoille!

13–15-vuotiaiden erikoiskoulutusluokan oppilaat odottavat vuoroaan pukuhuoneessa.

Lumottu soittorasia palkittiin tanssioppilaiden omat koreografiat -sarjassa.

Workshop-ryhmä Wilma-Emilia Kuosan Sokeiden sydänten spiraalin näyttämöharjoituksessa.

Wilma-Emilia ja Workshop-ryhmä hengähtää energisen esityksensä jälkeen.

Marianne Rouhiaisen nykytanssin edistyneillä oppilailla on hymy herkässä paluumatkalla!





perjantai 14. helmikuuta 2014

Kiven matka Kajaanin koreografiakatselmuksessa




 

Marianne Rouhiaisen "Kivi" koreografia palkittiin Kajaanin koreografiakatselmuksessa 7.-9.2.2014. Onnittelut!


Tunnelmia Kiven tanssijoilta: 

Kajaani on kaukana, se vaatii istua ja odottaa. Laukuissa kiviä ja mustat vaatteet. Kymmenen tanssijaa ja koreografia, joka muuttuu viime hetkiin asti. Marianne Rouhiaisen Kivi hioutuu.

Viikonloppu Kajaanin koreografiakatselmuksessa on kuin pieni oma ikuisuutensa, jossa ajantaju ja arki loittonevat jo menomatkalla. Eri-ikäiset ja -taustaiset tanssituntilaiset alkavat hiljalleen tutustua toisiinsa uudessa ympäristössä, vieraalla reitillä ja yhteisellä asialla. Junassa on muitakin ja matkatekemistä yllin kyllin, silti: me keskitymme toisiimme. Mitä lähempänä Kajaani on, mitä lähempänä seuraava päivä ja esitys, sitä parempi on olla juuri tässä seurassa.

Koko lauantaipäivä on ihanasti irti arjesta ja turvallisista perusasetuksista. Tanssimaan klo 7:30 vieraalle lavalle silmät ristissä ja raajat runtussa. Hotelliaamiainen. Talo täynnä eri-ikäisiä ja -taustaisia tanssin ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia kasvoja ja olotiloja, joihin on helppo samaistua. Eloisan ilmapiirin, naurun ja oleskelun äärellä ryhmässämme kelluu silti yhteinen odotus, jota kaikki kannattelemme.

Harjoittelemme vielä ja hiomme. Pitkin päivää, kuten koko harjoitusjakson, Marianne jaksaa kiittää ja kiittää, innostua, innostaa ja ehdottaa vielä vähän muutoksia. Muokkaamme ja harjoittelemme lisää. Jännittää ja samalla tuntuu hienolta löytää teosta, koko ajan.

Vähitellen valmistautuminen ja vireystilan kannattelu saa päättyä. Tanssin on hyvä olla hiljaisen yleisön äärellä ja pääsemme sellaiseen hetkeen yhdessä. Lavalla tunnemme miten liikkeestä on rauha nauttia.  Jokainen havaitsee jossain vaiheessa: ”nyt tää menee hyvin”.

Mutta loppu yllättää taas, tanssin aika on aina niin kovin lyhyt. Rutistamme toisiamme ja nauramme ja itkemme ja syömme lisää Turkin pippureita emmekä enää välitä hiusgeelistä. Herkuttelemme kokemuksella, kylvetämme kehoa, saunomme ja rentoudumme, nauramme ja kiittelemme ja kuorrutamme onneamme vielä uusilla kerroksilla. Ehkä siksi palkituksi tuleminen oli todella toissijaista. Ehkä siksikin haluamme saada tanssia lisää. Yhdessä.


Takarivissä vasemmalta: Lotta Kivelä, Anna Elina Purhonen, Peike Korvenmaa, Anna Lehtomaa, Marjukka Laitinen, Anna Yrjölä. Eturivissä vasemmalta: Sini Kuusranta, Sini Peura, Pirjo Eskelinen, Veera Seppälä. (Kuva: Marianne Rouhiainen)