Kiven matka Kajaanin koreografiakatselmuksessa

 

Marianne Rouhiaisen "Kivi" koreografia palkittiin Kajaanin koreografiakatselmuksessa 7.-9.2.2014. Onnittelut!

Tunnelmia Kiven tanssijoilta: 

Kajaani on kaukana, se vaatii istua ja odottaa. Laukuissa kiviä ja mustat vaatteet. Kymmenen tanssijaa ja koreografia, joka muuttuu viime hetkiin asti. Marianne Rouhiaisen Kivi hioutuu.

Viikonloppu Kajaanin koreografiakatselmuksessa on kuin pieni oma ikuisuutensa, jossa ajantaju ja arki loittonevat jo menomatkalla. Eri-ikäiset ja -taustaiset tanssituntilaiset alkavat hiljalleen tutustua toisiinsa uudessa ympäristössä, vieraalla reitillä ja yhteisellä asialla. Junassa on muitakin ja matkatekemistä yllin kyllin, silti: me keskitymme toisiimme. Mitä lähempänä Kajaani on, mitä lähempänä seuraava päivä ja esitys, sitä parempi on olla juuri tässä seurassa.

Koko lauantaipäivä on ihanasti irti arjesta ja turvallisista perusasetuksista. Tanssimaan klo 7:30 vieraalle lavalle silmät ristissä ja raajat runtussa. Hotelliaamiainen. Talo täynnä eri-ikäisiä ja -taustaisia tanssin ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia kasvoja ja olotiloja, joihin on helppo samaistua. Eloisan ilmapiirin, naurun ja oleskelun äärellä ryhmässämme kelluu silti yhteinen odotus, jota kaikki kannattelemme.

Harjoittelemme vielä ja hiomme. Pitkin päivää, kuten koko harjoitusjakson, Marianne jaksaa kiittää ja kiittää, innostua, innostaa ja ehdottaa vielä vähän muutoksia. Muokkaamme ja harjoittelemme lisää. Jännittää ja samalla tuntuu hienolta löytää teosta, koko ajan.

Vähitellen valmistautuminen ja vireystilan kannattelu saa päättyä. Tanssin on hyvä olla hiljaisen yleisön äärellä ja pääsemme sellaiseen hetkeen yhdessä. Lavalla tunnemme miten liikkeestä on rauha nauttia.  Jokainen havaitsee jossain vaiheessa: ”nyt tää menee hyvin”.

Mutta loppu yllättää taas, tanssin aika on aina niin kovin lyhyt. Rutistamme toisiamme ja nauramme ja itkemme ja syömme lisää Turkin pippureita emmekä enää välitä hiusgeelistä. Herkuttelemme kokemuksella, kylvetämme kehoa, saunomme ja rentoudumme, nauramme ja kiittelemme ja kuorrutamme onneamme vielä uusilla kerroksilla. Ehkä siksi palkituksi tuleminen oli todella toissijaista. Ehkä siksikin haluamme saada tanssia lisää. Yhdessä.

Takarivissä vasemmalta: Lotta Kivelä, Anna Elina Purhonen, Peike Korvenmaa, Anna Lehtomaa, Marjukka Laitinen, Anna Yrjölä. Eturivissä vasemmalta: Sini Kuusranta, Sini Peura, Pirjo Eskelinen, Veera Seppälä. (Kuva: Marianne Rouhiainen)